Minulla on elokuvissa tätä nykyä kaksi suosikkikategoriaa: i) aivottomat rymistelyt ja ii) dokumentit. Ensimmäiset tekevät mielelleni hyvää. Syleilen niiden passivoivaa vaikutusta ja nautin sitä enemmän mitä vähemmän ne minua sivistävät. Aivojen oma pikku pakohetki.

Toinen suosikkikategoriani aktivoi mieltä ja pistää miettimään. Joskus liikuttavat, joskus ilostuttavat, usein koskettavat. Kuten hyvä usein, hyvää on vain hetken tarjolla. 

Oikeastaan laatudokumenttien pitäisi olla tarjolla aina. Harmillisesti - joskin ymmärrettävästi - tarvitsevat dokumenttien tekijät myös leipänsä ja voinsa. Vaikka oikeasti kaikki tärkeimmät dokumentit pitäisi olla aina ja jatkuvasti kaikkien katsottavissa - kirjastomaisesti - on niillä useimmiten vain lyhyt ja nopeasti ohikiitävä katsonta-aika. Kaupalliset sopimukset säätelevät. Jos maailmassa olisi tolkkua, hankkisi YLE vähemmän HBO:n sarjoja - näistä kaupalliset pitäisivät mielellään huolta - ja enemmän ja ikuisesti katsottavaksi tarjolla olevia laatudokumentteja.

Joka tapauksessa.

Yle Areenalla on tarjolla pieni helmi, vuonna 2010 ensiesityksensä saanut Miesten vuoro. Kyseinen teos oli myös Suomen ehdokas Oscareihin, saavutus, vaikka matka päättyikin heti karsintoihin. Palkintoja se saavutti muissa kisoissa.

Katsomisaikaa on taas valitettavan vähän, laskuri näyttää viittä päivää. Käy katsomassa Areenasta jos ehdit, ja jos et, hae kirjastosta tai vuokraamosta. 

Miten niin suomalainen mies ei puhu? 

Linkki Areenaan: http://areena.yle.fi/tv/1043126