Helsingin dokumenttielokuvafestifaali DocPoint on supersiisti tapahtuma. Ainoa valitettava seikka on se, että tajusin asian vasta käydessäni ensimmäistä kertaa DocPointissa tämän vuoden tammikuussa. Niin monta hukattua vuotta ja niin monta hukattua kiinnostavaa dokkaria.

Kävin kurkkaamassa 8 - 9 eri dokkaria, ja vaikka yhtä omaan makuuni hieman turhan taiteellista dokkaria lukuunottamatta dokkarit olivat hyviä, niin yksi dokumentti nousi pysäyttävyydellään muiden ylitse.

I am Breathing.

Se on elämänmakuinen, pysäyttävä, vähän hauska ja myös surullinen dokkari kolmekymppisen Neilin viimeisistä kuukausista. Dokumentin näytös oli oma kokemuksensa. Esityksen loputtua kukaan ei liikkunut eikä puhunut hetkeen, elokuva piti otteessaan. 

Dokkari ilmeistyi Yle Areenaan viikko sitten ja on katsottavissa tämän kuun loppuun. Suosittelen jokaista katsomaan kyseisen pätkän. Ulkopuoliset häiriöt eivät kuulu asiaan, joten valitse rauhallinen hetki ja himmennä valot.

Linkki Yle Areenan esitykseen

Ja jos esitystä ei ehdi Yleltä katsoa, voin sen katsoa muutaman euron korvausta vastaan dokumentin omilta verkkosivuilta.